-Torilla tavataan!
-Ai miksi?
-No kun Suomi mainittiin ja iltapäivälehdetkin teki siitä jutun.
Tämä suomalainen itsetuntosyndrooma toteutuu aina aika ajoin maailman lehdissä. Viimeisimpänä Business Insiderin kirjoittaja kirjoitti tekstin Suomesta, jossa hän kirjoitti suurimmaksi ongelmaksemme markkinoinnin ongelman.
http://www.businessinsider.com/finland-has-a-shyness-problem-2014-2
Itse jaksan hämmästyä enää lähinnä siitä, miksi täällä jaksetaan vielä hämmästyä siitä. että meidät mainitaan jossain. Siitä tunnetaan lähinnä jotain kiimaista mielihyvää kun saa lukea jutun jostain typerästä Suomi juoposta joka mokasi maailmalla, silloin ei tavata torilla. Silloin kerrotaan kuinka halutaan muuttaa tästä persjunttilasta muualle. Kun joku valkokaulus kirjoittaa meistä jutun, jossa iskee suoraan siihen miksi me olemme, keitä olemme. Usein hieman kuitenkin alentavasti pienestä, arasta ja voimattomasta kansasta kirjoittaen, niin tästä kirjoittajasta tulee kansallissankari. Tuollekaan Business Insiderin ukolle ei kukaan sano että, "Mitä sä selität, osataanpas. Sä et vaan osaa nähä ympärilles?!?"
Mitä me oikeastaan haluamme kuulla? Keitä me haluamme olla?
Mikäli ulkomaalaisen Suomi-maininta kohdistuu siihen, että olemme juoppoja, masentuneita luusereita niin kommenttikentät täyttyvät kirjoitusta komppaavista kommenteista. Aivan kuin meille jokaiselle suomalaiselle olisi olemassa minä+sitten ne suomalaiset, siis kaikki muut paitsi minä, joita tuo juopottelu kirjoitus koskee. Ei, kyllä se koskee kirjoittajan silmissä ihan meitä kaikkia.
Jos jollain on jotain hyvää sanottavaa, kuten viime viikolla tehty kirjoitus maailman parhaista hotellihuoneista, joihin myös Iso-Syötteen huone valittiin. Kommenttikentissä keskityttiin lähinnä tappelemaan siitä, että onko Iso-Syöte Lappia.
Mistä se johtuu, että nautimme siitä kun joku sorsii meitä? Koetaanko se jotenkin ylväästi niin, että eihän tuo teksti minuun osu, sillä tiedänhän olevani itse parempi suomalainen. Mutta nuo muut, hyi niitä masentuneita juoppoja. Onneksi saavat tästä taas muistutuksen omasta huonouduestaan. Tunnustan, sorrun tähän ajatteluun myös itse.
Mielestäni meiltä puuttuu se niin sanottu yhteishenki. Ei ole olemassa vain minua plus muita. Vain ja ainoastaan me. Jos teksti koskee suomalaisia myös minä ja sinä olemme suomalaisia. Eikä vain ja ainoastaan lähipubissa kolmostuoppiaan krapulaan kiskova Repa lauantai aamuna klo 13. Tosin sallittakoon meille kaikille tuo Repainen hetki aina välillä. Ei elämä ole niin vakavaa
Älkäämme hätkähtäkö jokaista Suomi-mainintaa maailmalla. Se on nykyään melko tavallista. Me emme ole kaikki juoppoja, ujoja, markkinointitaidottomia, emmekä asu maailman parhaassa hotellissa. Mutta yksi asia on varmaa. Me olemme kaikki suomalaisia. Olkaamme siitä ylpeitä ja puolustakaamme heikompia. Myös Repoja.
Ps. Tässä tekstissä on Suomi mainittu.
